Varoitan joetukäteen että tekstini sisältää onnettoman paljon kiukuttelua ja kiroamista, joten pikkusieluiset kukkahattutädit, älkää vaivautuko!
Eipä oo tällä neidillä enää sitte työpaikkaa :(
Mulla oli sen mun paska-aivo pomon kanssa sellanen "palautekeskustelu" missä piti käydä läpi vaan sitä milleen mulla on mennyt ym. Mutta eikö se akka sitten täräytä siihen sitten lopuksi että "Eiköhän tää sitten ollu tässä tää sun harjottelu, meille kun on hakenut jo muitakin sieltä Ahlmannilta, Ja ne kun OPISKELEE tähän alaan." ja kun oli silleen eet "Mitä?" niin se sano silleen mielistelevästi ja katto sitä mun työkkärin ohjaajaa "annetaan kaikille mahdolisuus, eikö niin?" Meinasin tosissani tintata sitä muijjaa!!!!! ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄRHG!
Nyt oon taas sitten kuukauden ilman rahaa, sossu kitisee et miksen ilmota muutoksista ajoissa että niiden kuppaset seniili kurpat saa asiat hoidettua. Miten tollasestakin saatana sitten ilmotat ajoissa kun ei itelläkään oo mitäään käryä. Mulle katottiin se paikka puoleks vuodeks! Eipä silti, en saanu sossulta 2 kuukauteen rahaa ku Jon sai veronpalautuksia. Eihän niitä oikeesti kuuluis ees kattoo tuloksi, Lauraa lainatakseni sehän on ihan sama kun maksais kaupassa liikaa rahaa ja kiva kassaneiti juoksis setelin kanssa perään ja sanois että löi kassaan väärin. No, elettiin sit 2 kk veronpalautukislla :(
Inhoon tällasten asioiden kanssa toimimista. Menin sinne verkostotyöpajalle josta sain sen homman et kattovat mulle uuden työpaikan ja sain työhaastatteun ensviikon tiistaiks johonkin kehitysvammaisten hoitolaan. Juttu on siinä että työ alkais vasta helmikuussa :O Joudun siis oleen ilman rahaa koko tän kuukauden ja sen jälkeen sen 4 viikkoa mitä kela käsittelee sitä mun uutta päiväraha hakemusta, ihanku se ois mitenkään erilainen ku se aiempi, mut silti kestää 2 viikkoo ylimäärästä. HELVETTI!!!
Ja kaiken tän kruunas se että kun menin työkkäriin ja työkkätin täti luki että mun "työllistymis suunnitelmassa" lukee jotain finalisteista ja kerroin miten asia oli. Siis sen että pyysivät haastatteluun, sanoivat että pääsen heille töihin ja kun mun töiden ois pitäny alkaa, soitelin sinne ja kun sieltä vastttiin kukaan ei kertonut mitään vaan sanoivat että soittavat myöhemmin , ja nyt puhelin numeroa ei ole edes ollut käytössä. Ja tiedättekö mitä? Se saatanan viraiklija akka NAUROI mulle. TEki mielie lyödä sitäkin. Sen jälkeen se puhu mulle ihanku 4 vuotiaalle. Siis sehän on mun ihan oma syy ja olen siksi jotenkin jälkeenjäänyt koska mut laitettiin ulos mun työpaikasta mulle etukäteen ilmottamatta :(
Mulla on niin paha olo ettei pitkään aikaan. Tuntuu siltä ettei kukaan välitä ja että mut ihan halutaan työttömäks ja rahattomaks hyysättäväks koska eihän musta mihinkään ookkaan
Teempänyt sitte listan teille:
1. Mut hylättiin 3 kertaa samasta oppilaitoksesta ja vikalla kerralla ei edes tullut vastausta koska mun ois pitäny tajuta etten pääse sinne
2. Mut irtisanottiin Amnestyltä koska sain niin pahan paniikkihäiriön bussissa että jouduin vaihtamaan lääkitystä ja lääkäri määräsi 2 viikkoa lomaa. Niillä ei oo kuulemma varaa pitää sellassia.
3. Mua kusetettiin Finalistit firman osalta niin, että mulle sanottiin että pääsen niiden uuteen toimipisteeseen töihin. Tätä "toimipistettä" vasta perustettiin silloin mutta kuukauden päästä kirjotetaan sopimus ja pääsisin töihin. Olin kuukauden työttömänä, mutta eipä ollut töitä.
4. Mut irtiosanottiin mun etukäteen tietämättä 2 kk sopimuksen jälkeen vaikka työnantajat jotka lupaavat paikan verkostotyöpajan kautta sitoutuvat pitämään harjoittelijaa puoli vuotta. Eipäs niin käynytkään.
5. En saa koskaan aikaa parantua silllä mun heitettiin pois mielenterveys ykisköstäkin koska mulla oli "hauskaa". Eli hoitajien mielestä mun ois pitäny olla kuin niiden kaikkien muidenkin tekopyhien luulosairaiden huomionhakuisten "masentuneiden" jotka vaan viiltelivät itseään eivätkä puhuneet muusta kuin samoista lapsuuden patoutumistaan eli vanhempien alkoholismista tai siitä että pälkäävät tehdä perunamuusia. Mä oon käynyt ne 5 vuoden terapialla KAIKKI läpi, mä oisin tarvinnu aikaa tutkia itseäni erilaisissa tilanteissa ja vertaistukea. Kaiken lisäksi me ei saatu tavata hoidon ulkopuolella muiden potilaitten kanssa lainkaan.
Alkaa pikkuhiljaa olla sellanen pois heitetty olo. Tuntuu siltä kuin kaikki muut ansaitsevat työ- ja harjoittelupaikat opiskelupaikoista puhumattakaan ennemmin kuin minä. Tuntuu kaikki niin turhalta, etten jaksa tehdä oikein mitään, ja kun Jon tulee kotiin ja alkaa laittamaan mulle ruokaa ja vielä siivomaankin niin silloin viimeistään iskee sellianen itseinho ettei toista. Toinen on ollut töissä tai koulussa koko päivän ja jaksaa siivota ja tiskata ja tehdä mulle ruokaa. Mua ei huolita mihinkään joten mulla on päivät pitkän kotonaistunisaikaa enkä tee mitään. Enintään tuijotan seiniä ja kudon pakkomielteisesti. Alan oikeasti pikkuhiljaa tajuta miten sairas olen, muttta eihän mua hoideta kuin lääkkeillä. Osastolta mut potkittiin pois sen takia että mulla on siellä vaan "kivaa" ja lääkkeitä en syö koska musta ei tunnu oikealta vaan sibuuttaa omaa persoonaa ja kiakkia ongelmia lääkkeillä. Joskus niistäkin pitää lopulta päästä eroon.
MUTTA! Jos vähänkään koittaa olla ahkera, jaksaa yrittää saada töitä ja jaksaa ajatella muita ja pärjätä syömishäriöstä, unihäiriöstä ja lukihäiriöstä huolimatta tulee lääkäriltä kommentti "kullä se siitä, mee vähän huilamaan ja vedä tollassi pillereitä ni ei itketä". Lääkäreille on täysin turha selittää sitä lamauttavaa kipua ja väsymystä mikä ihmisessä on silloin kuin oikeasti masentuu ja vaikka en ole kaunaa kantava ihminen tai toivo omaa sairauttani kenellekkään joskus haluaisin minua hoitaneiden ihmisten kokea samaa ja huomata kuinka vaikeaa elämä on kys. kierteessä ja kuinka voimakas oikeasti olen jaksaessani näinkin paljon.
Olen myös huomannut että lääkäreillä on selllainen minun itsetunnolleni pahasti käyvä piirre. He mittaavat sen kuinka tosissani tarvitsen heideän apuaan. Minulle on jo tarpeeksi raskasta hakeutua lääkäriin ja sanoa kuinka paha minun on olla mutta kun lääkäri ajattelee "onkohan toi taas tollanen muka angstinen teini vai haluaakohan se oikeesti apua" ja sanoo sitten: "No meillä on sulle hoitovaihtoehto mutta sitä ennen sun pitää mennä laitokseen pakkohoitoon 2 viikoksi. Jos olet sen valmist tekemään niin katotaan jakoa sitten." Elikkä lääkäri asettaa jonkinlaisen "testin" mun luulosairauden ja oikean sairauden eron todistamiseksi. Vaikka mä oon tässä tilanteessa (on köynyt mulle 4 kertaa joista ensimmäisellä kerralla olen suostunut) kertonut ettei laitoshoito sovi minulle ja että iedän mitä tarvitsen se ei mene läpi. Mulle annetaan viikon sairasloma väsymykseen ja toivotetaan hyvää jatkoa. Samoin kävi kun söin yliannsotukesn lääkkeitä. Erona se että lääkäri sanoi vielä lisäksi, "kyllä ton ikäsen pitäis tajuta, ettei lääkkeitä voi tollasta määrää kerralla syödä. Tulee paha olo!"
Ja tämä ei ole vain mielisairausksia hoitavien lääkärien ammattitauti vaan olen törmännyt siihen kun kävin tutkituttamassa kystiani. Mulle tulee viiltäviä vatsakipuja syömästäni ruoasta ja kuukautiskierron ajasta riippumatta. Menin niistä lääkäriin ja lääkrit tutki mua lähes koko vuorokauden ja kun mitään ei ottanut löytyäkseen lääkäri teki taas tämän oiken ja luulosairauden kokeen ja sanoi: "Tätä edemmäs tutkimuksia ei voi viedä elle tehdä peräsuolitähystystä joka sattuu TOSI paljon. Kaikki muut on jo tehty joten se ois sitten seuraava toimenpide joka ei kuitenkaan ole pakollinen." Elikkä saan ihan itse päättää että haluanko jatkaa tutkimuksia TODELLA kivuliaalla toimenpiteellä...hmmm. Jos se olisi oikeasti ollut tarpeellista, lääkäri olisi sanonut että sellainen täytyy tehdä ja että se on kyllä hiukan kivulias. Lääkärin sanomisen jälkeen teki mieli huutaa täyttä kurkkua: "HALUATKO MUSTA NIIN PAHASTI EROON ETTÄ PELOTTELET MUA JOLLAIN PERSETÄHYSTYKSELLÄ VAI PIDÄTKÖ MUA VAAN JONAIN LUULOSAIRAANA?! MÄ EN TÄNNE TEIDÄN RONKITTAVAKSENNE TULIS, ELLEI OLIS PAKKO!!!"
Tän hoidon jälkeen menin yksityiselle gynelle joka löysi tunnin toimenpiteellä kaikki hyvälaatuiset kystat, kertoi miten ne oireilee ja sain seuraavan tähystyskäynnin. Eikä hänen tarvinnut pelotella mua millään, eikä epäillä mua luulosairaaksi.
Nyt mun on pakko mennä suihkuun ku mennään Jonin koulun jälkeen hakemaan pakettia jonka lähetttäjä on Englanti :DD Naurettiin pskalle Hetalia vitsin oloiselle saapumis ilmotukselle joka sisältää toivolle kunnon lämpölampun.
PS: Kaikki te angstiteinit jotka luulette että tarkoitan teitä kirjoituksessani, ennenkuin loukkaannutte ja lopetatte yhteydepidon muhun haluan korostaa etten ole tarkoittanut teitä vaan sellaisia henkilöitä joiden kanssa en ole missään tekemisississä, olen vain lukenut tai nähnyt haastatteluja heistä, mm. MARIA!:ssa. Toisin kuin he, TE olette vahvoja ihmisiä ja ansaitsette ystävyyteni ja PALJON enemmän kunnioitusta! olette rakkaat *pus*
