RRRRAKASTAN TÄTÄ!

Äitin viiskympiset

Oli oikein mukavat :3
Oli mummon tekemää mailman parasta mansikkakakkua, hyvää musaa ja seuraa. Bileet pidettiin äitin moottoripyöräkerhon tallilla.
Jon kyllä erottu punaisen tukkansa ja siistin pukunsa ansioista nahkaliivisistä ja kaljuista partaprätkäukkeleista :D RRRakastan sitä!
Illan kohokohta oli tietty äitin synntärilahja MUSTA 69 VUOSIMALLIN KUPLA!
En laita tähän muutakun kuvia meistä, aika moni juhlavieras oli sitä mieltä että heidän kuviaan ei saa nettiin laittaa, joten ette oikein hahmota välttämättä juhlatilaa : (

Tässä mä, Tinja ja meidän yhteinen vanha ja rakas äiti.

Äiti käski olemaan nätisti! Mehän oltiin? O_O

Tinja :3

Äiti ja sen miesystävä ja taas TINJA :D

Äiti onnellisena matkalla ekalle ajelulle lahjapaketillaan.

Ja tässä se paketti! Tosa etupellissä on niiden moottoripyöräkerhon logo.

Vain koira

Toisinaan ihmiset toteavat minulle: ”piristy, sehän on vain koira” tai ”oho, aika paljon rahaa laitettavaksi vain koiraan”. He eivät ymmärrä, jos ajan pitkiä matkoja tai kulutan paljon aikaa tai rahaa ”vain koiran” vuoksi.
 Monet elämäni hienoimmista hetkistä olen kokenut ”vain koiran” kanssa. Lukuisia tunteja olen viettänyt seuranani ”vain koira”, mutta hetkeäkään en ole tuntenut oloani unohdetuksi tai yksinäiseksi. 
Olen kohdannut joitakin elämäni murheellisimpia tapahtumia ”vain koiran” kanssa ja noina synkkyyden hetkinä ”vain koiran” lempeä kosketus antoi minulle voimaa selvitä surusta ja syyn jatkaa eteenpäin. Jos sinä olet yksi niistä ihmisistä, jotka ajattelevat, että sehän on ”vain koira”, varmasti ymmärrät silloin myös termit ”vain ystävä”, ”vain hääpäivä” tai ”vain lupaus”. Tämä olento, jonka jotkut ajattelevat olevan ”vain koira”, edustaa minulle elämän suurinta ystävyyttä, luottamusta ja varauksetonta, aitoa iloa. 
Tämä ”vain koira” saa minussa esiin myötätunnon ja kärsivällisyyden, jotka tekevät minusta paremman ihmisen. Koska minulla on ”vain koira”, nousen aamulla aikaisin, teen pitkiä ulkoilulenkkejä ja katson odottavaisena kohti tulevaisuutta. Minulle ja muille kaltaisilleni ei ole olemassa ”vain koiraa”, vaan se on tulevaisuuden toiveiden ja unelmien, menneisyyden parhaiden muistojen ja nykyhetkestä iloitsemisen ruumiillistuma.
 ”Vain koira” saa parhaimmat puoleni näkyviin ja vie ajatukseni pois itsestäni ja päivän huolista. Toivon, että jonain päivänä ihmiset ymmärtävät, että tämä eläin ei ole ”vain koira", vaan tekijä, joka auttaa minua olemaan inhimillisempi ja estää minua olemasta ”vain ihminen”. 

Seuraavan kerran, kun kuulen jonkun puhuvan ”vain koirasta”, hymyilen ja ajattelen, että hän ei ”vain tajua”.


Heille sinä et ole "vain ihminen" vaan lupaus paremmasta tulevaisuudesta!

 Kodittomat koirat RY

 

Ira, Irmeli, Irtsu, Iii, Iiberg, Mr.Cow jne.

On kertakaikkiaan PARAS!
Iran kanssa ei ole koskaan tylsää, Ira on fiksu ja aina oma itsensä eikä teeskentele ja mikä parasta, Ira jaksaa aina nauraa mun jutuille. Vaikkei ne ois ees hauskoja! Itseasiassa Ira sano viimeks kun nähtiin kun kysyin et miks se nauraa kokoajan "Nokun mun pitää nauraa varastoon, ku en tiedä koska nähdään seuraavaks."
Ira on uskomaton koska se jaksoi asua mun kanssa yli 2 vuotta. Tehtiin aivan mahtavia juttuja, niinku viikonloppureissa Helsinkiin. Vasta junassa tajuttiin et meillä ei oo yöpaikkaa! :D
Iran kanssa reissaaminen on kivaa, aina sattuu jotain hauskaa, eikä mitään suunnitella etukäteen (paitsi yks tietty World's end :3).
Ira on myös omalla tavallaan  vähän hölmö, yks yö se tuli mun huoneeseen kun olin jo nukahtanut hammasharja kourassa ja kysyi "Yuffu hei, onks tää MUN hammasharja?" Vastasin et "joo, onse, mun on se toinen" I "Ai, mä en musita nähneeni tällästä hammasharjaa!" Minä "No se siellä on jokatapauksessa olllu sen 3kk et en sit tiedä kenen se on!" En IKINÄ tuu unohtaan tota!

Rakastan sua IRA!

Ii:n Blogia voi luke täältä.

Paluu

Huhhuh, moi.

Tein comebackin niinku arnold schwarzenegger!
Ulkka on uus ja kissaesittely sai uuden ilmeen. Lisäsin myös itseni sinne, keksikää mitä kirjotan siihen omaan esittelyyni!?

Täällä ei ole tapahtunut MITÄÄN. Koirasta haaveilen edelleen ja tylsää on yksin tampereella. Kouluihin en päässyt (taaskaan) ja töihin en pysty meneen.
Rotat ovat saaneet uuden (paskan) kodin, enkä ole varma saanko ne takaisin vai en. Harmittaa, niistä luopuminen kun on tosi vaikea ja raskasta.
Kissoille kuuluu samaa kuin ennenkin. Oltiin lääkärillä ja Nobu sai tunistesirun ja kaikki saivat rokotukset.

Mä saan muute OMAN pupun! Minnipupu pääsee takas kotiin enskuussa ni saan sitten siihen "tilalle". Ihan tavallinen risteytyspupupoika tulee. Luonnonharmaa, vanhemmat ovat molemmat menestyneet PET:issä ja esteillä. Poika on kuulemma todella sosiaalinen, rakastaa rapsutusta ja huomiota ja tykkää syömisestä. Ihan unelmapupu mulle! poika saattaa kasvaa jopa 4 kiloiseksi, sillä suvussa on jättikaneja.
En malta odottaa!!!

                                                                  c Ada Rimminen

 Jos mun elämää pitäis kuvata yhellä kuvalla, se ois tää: http://browse.deviantart.com/?order=11&offset=120#/d305tm2

Ei mulla muuta...paisti et mitä tykkäätte ulkoasusta? Oon ite tosi tyytyväinen siihen :)