Tiedätkö olevasi taivas sisälläni?

Perheemme on nyt yhtä jäsentä pienempi. Ikävä, suru ja kaipaus on uskomattoman suuret, mutta nyt tiedämme että sinulla on parempi. Nuku rauhassa rakas. -Mamma, isi ja kisuveljet.

Funky Prima Felines "Lennart" 2.12.2009-3.6.2013.

Ulkoilukausi avattu!

Eilen käytiin Munkin kanssa ekaa kertaa uudessa pihassa ja ekaa kertaaulkona tänävuonna. Hienosti meni sekä eilen että tänäänkin kun otettiin uusinta. Tässä Munkin seikkailuista pientä videomateriaalia:

Ja nyt on tällänen meininki! Isin sylkyssä on hyvä pienen mailmanmatkaaja huilata:

Toivottoman ruokailuhetki

Teille kaikille jotak ovat pohdiskelleet miten meidän rakkauspakkaus parta-agama syö, oti tänään videon ruokahetkestämme. Kissat tietysti osallistuu hommaan ja heillä onkin omat roolinsa Toivon ruokailussa :D

Älkää välittäkö mun lässytyksestä, oon niin tottunu jutteleen elukoilleni.Eka video on hetken aikaa väärinpäin, se kääntyy kyllä itsekseen kun tajuan et pidän kameraa väärinpäin.

Siinä meidän tänpäiväset ruokailut. Oon niin ilonen että ukko päätti lopettaa horrostamisen ja on taas meidän päivän touhuissa mukana.

Voi joutua itkemään vähän jos on antanut kesyttää itsensä

- Kuka sinä olet? pikku prinssi kysyi. Olet hyvin sievä…
- Minä olen kettu, sanoi kettu
- Tule leikkimään kanssani, pikku prinssi ehdotti. Olen niin surullinen…
- En voi leikkiä kanssasi, sillä minua ei ole kesytetty.
- Ai! Anteeksi, sanoi pikku prinssi
.Mutta hetken mietittyään hän lisäsi:
- Mitä tarkoittaa >kesytetty- Kesytetty on sama kuin >solmia siteitä..<
- Solmia siteitä?
- Aivan niin, sanoi kettu. Nyt sinä et ole minulle vielä muuta kuin aivan samanlainen pieni poika kuin satatuhatta muuta pikkupoikaa.. Enkä minä tarvitse sinua. Sen enempää kuin sinäkään tarvitset minua. Minä en ole sinulle kuin kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta jos sinä kesytät minut, niin me tarvitsemme toinen toisiamme. Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa. Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa… - Ahaa, alan ymmärtää sanoi pikku prinssi. On eräs kukka… luulen, että se on kesyttänyt minut…
- Saattaa olla, kettu sanoi. Maan päällä sattuu kaikenlaista…
- Elämäni on yksitoikkoista. Ikävystyn vähitellen. Mutta jos sinä kesyttäisit minut, tulisi elämäni aurinkoiseksi. Oppisin tuntemaan äänen, joka olisi erilainen kuin kaikki muut. Muut askeleet saavat minut ryömimään maan sisään. Sinun askeleesi kutsuisivat kuopastani kuten ihana soitto. Ja katso! Näetkö tuolla vehnäpellot? Minä en syö leipää. Vehnä on minulle tarpeetonta. Ja se on murheellista. Mutta sinulla on kullankeltaiset hiukset. Olisi ihanaa kun kesyttäisit minut! Vehnä, joka on kullankeltaista, muistuttaisi minua sinusta. Ja rakastaisin tuulen suhinaa vehnäpellossa… Kettu vaikeni, ja katseli kauan pikku prinssiä. 

- Ole hyvä… kesytä minut! se sanoi.
- Kyllähän minä mielelläni, pikku prinssi vastasi, mutta minulla ei ole paljon aikaa. Minun täytyy löytää ystäviä ja oppia tuntemaan paljon asioita.
- Ei voi tuntea muuta kuin sen, minkä itse on kesyttänyt, kettu sanoi. Ihmisillä ei ole enää aikaa tuntea mitään. He ostavat kaupoista valmiiksi tehtyjä tavaroita. Mutta kun kaupoissa ei myydä ystäviä, niin ei ihmisillä enää niitä ole. Kesytä minut, jos kerran haluat ystävän!
- Mitä minun tulee tehdä? pikku prinssi kysyi.
- Sinun täytyy olla hyvin kärsivällinen, kettu vastasi. Ensin istuudut ruohikkoon, noin, vähän etäälle minusta. Minä tarkastelen sinua, etkä sinä puhu mitään. Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista. Mutta päivä päivältä voit istuutua vähän lähemmäksi…
Pikku prinssi tuli takaisin seuraavana päivänä.
- Olisi ollut parempi palata samaan aikaan, sanoi kettu. Jos esimerkiksi tulet kello neljältä iltapäivällä, niin jo kolmelta alan olla onnellinen. Mitä pidemmälle kello ehtii, sitä onnellisemmaksi tulen. Kello neljän maissa alan jo hermostua ja olla levoton; saan oppia onnen hinnan! Mutta jos sinä saavut mihin aikaan hyvänsä, en voi milloinkaan tietää, koska minun pitäisi valmistaa sydämeni… täytyy olla perinteitä!
 

 

Niinpä Pikku prinssi siis kesytti ketun. Ja kun eronhetki lähestyi sanoi kettu:
- Voi…! Kuinka tulenkaan itkemään
- Se on oma syysi sanoi pikku prinssi, en minä halunnut sinulle mitään pahaa, mutta itsehän pyysit, että kesyttäisin sinut…
- Aivan niin, kettu sanoi.
- Mutta nyt alat itkeä! pikku prinssi sanoi.
- Mutta silloinhan et voittanut mitään…
- Voitinpas, sanoi kettu, voitin vehnän kultaisen värin. Voi joutua itkemään vähän jos on antanut kesyttää itsensä. Ja kettu lisäsi:
- Mene takaisin katsomaan ruusuja. Silloin ymmärrät, että omasi on aivan erilainen kuin kaikki muut maailmassa. Kun sitten tulet ottamaan minulta jäähyväisiä, niin lahjoitan sinulle erään salaisuuden.
Pikku prinssi meni takaisin katsomaan ruusuja.
- Ette te ole ollenkaan samanlaisia kuin minun ruusuni, te ette ole vielä mitään, hän sanoi niille. Kukaan ei ole kesyttänyt teitä, ettekä te ole kesyttänyt ketään. Te olette samanlaisia kuin minun kettuni aluksi. Se oli vain aivan tavallinen kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta minä tein siitä ystäväni, ja nyt se on ainutlaatuinen maailmassa.
Ja ruusut olivat hyvin noloja.
- Te olette kauniita, mutta te olette tyhjiä, hän sanoi vielä. Ei teidän puolestanne voi kuolla. Tietenkin joku tavallinen ohikulkija voisi luulla, että minun ruusuni on samanlainen kuin te. Mutta se yksinään on teitä kaikkia tärkeämpi, koska minä olen juuri sitä kastellut. Koska juuri sille tein tuulensuojan. Koska juuri sen lehdiltä tapoin toukat (paitsi niitä paria kolmea, jotka jätin sitä varten, että kukka saisi nähdä perhosia). Koska juuri sen olen kuullut valittelevan tai kehuskelevan itseään tai joskus vaikenevankin. Koska juuri se on minun ruusuni.
Ja hän tuli taas ketun luo.
 

 

- Jää hyvästi…
- Hyvästi, kettu sanoi. Nyt saat salaisuuteni. Se on hyvin yksinkertainen: Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.
- Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä, pikku prinssi toisti paremmin muistaakseen.
- Aika, jonka olet tuhlannut ruusullesi, tekee siitä niin tärkeän sinulle.
- Aika, jonka olen tuhlannut ruusulleni… pikku prinssi toisti paremmin muistaakseen.
- Ihmiset ovat unohtaneet tämän totuuden, sanoi kettu. Mutta älä sinä unohda sitä. Sinun on vastattava aina siitä, mitä olet kesyttänyt. Olet vastuussa ruusustasi…
- Olen vastuussa ruusustani… pikku prinssi toisti paremmin muistaakseen.

Pikkuprinssi on todella hyvä, viihdyttävä ja ajattelemaan ajava kirja, mutta suurin rooli sillä on ollut minulle mun eläinrakkauden ymmärtämisessä. Eläimen ja ihmisen side on täysin erilainen, kuin kahden ihmisen välinen ja myös sen rakentaminen on erilaista. Itselleni on ollut aina paljon helpompaa rakentaa siteitä eläimiin kuin ihmisiin ja joihinkin ihmisiin solmin siteeni eläinten kautta, joidenkin ihmisten kanssa en tule toimeen ollenkaan heidän omien eläinsiteidensä vuoksi.
 
Koko kirjan minulle tärkeimmät lauseet ovat juurikin tuossa tekstissä. Ne ovat "Ei voi tuntea muuta kuin sen, minkä itse on kesyttänyt", "Voi joutua itkemään vähän jos on antanut kesyttää itsensä" (eihän sitä itse koskaan ole kesyyntymättä kun toista kesyttää) ja "Sinun on vastattava aina siitä, mitä olet kesyttänyt".

 

   

Syy nyt siihen miksi olen tätä tänään miettinyt paljon on se, että olen nyt taas sellaisessa pisteessä jossa joudun itkemään koska olen antanut kesyttää itseni.

Ihana Kamina pappa alkaa jo olla sen ikäinen etten usko että se enää kauaa terveenä pysyy ja mun luonne ei anna sitä myöden että katselisin hetkeäkään sairasta taikka kärsivää eläintä. Olenkin nyt tehny päätöksen Kaminan päästämisestä sateenkaarisilloille vielä kun se on hyvässä kunnossa ja kuolee onnellisena, pahimmassa tapauksessa mikä pitkittäisestä voisi seurata on se, että Kamina menisi nopeasti huonoon kuntoon (niinkuin varsinkin vanhoilla hiirillä on tapana) ja joutuisin itse Kaminan lopettamaan :( 

Tein aikoinani Pullan kanssa saman ratkaisun ja se on vieläkin mielestäni ollut silloin se paras mahdollinen ratkaisu. Olenhan vastuussa siitä, mitä olen kesyttänyt.

Perjantaina siis taas joudun hyvästelemään kesyttämäni rakkaan joka on kesyttänyt myös osan minua.

Kaikilta kuitenkin saan aina jotain pysyvää mukaani.

Pikkuprinssi (alkup. Le petit prince) Antoine de Saint-Exupéry 1943

Sneak peek

Mä oon nyt pikkuhiljaa saanut työpöytäni sellaiseen järjestykseen josta ihan pidän. Vähän vielä pyörittelen purkkeja ja purnukoita ja toisen nypläystyynyn paikak on vielä hiukan auki.

Haluan kuitenkin jakaa teille kuvan yhdestä ihan lemppari tavarastani, josta en oikein edes tiedä mikä sen alkuperäinnen tarkoitus on...kai se on vaan koristeeks tarkoitettu.

Siinä se on, valurautainen joku peura/kauris, jonka tinkasin itselleni viikkarissa pihakirppiksellä 7 eurolla. Ajattelin ensin tehdä siitä laukkutelineen mutta kun työpöytänu yläpuolelle jäi tyhjää tilaa, laitoin sen siihen ja keksin käyttää sitä korutelineenä. Eihän siihen kaikki mennyt, mutta tuossa nyt on nuo mitä käytän eniten. Aluksi ajattelin että olisin sprayanny sen jonkun jännän väriseks, mutta sopiihan se noinkin. Kuvaa työpöydästä ja sen ympäristöstä saatte kuvaa kun olen täysin tyytyväinen :)

Välillä tuntuu että tää mun peura rakkaus menee kohta ihan sairaaks. Mä inhoon ja pelkään normaalisti täytettyä eläimii, mutta nykyään jos se on joku peura niin rakastun siihen ihan täysin :O 

Varsinkin jos ne on sellaisessa ympäristössä joka ei muistuta sellasta mettsästysmajaa. 

Tässä pari esimerkkiä. 

Helsingissä sijaitsevassa kahvila Villipuutarhassa on  tällainen ihanuus.

Kat vonD:n työhuoneessa on kaksi valkoista  täytettyä peuraa! Pahoittelen kuvan laatua, mun piti ottaa screenshotti sarjasta kun en muuten löytäny.

Safe n' sound

Koska alan aika rankasti lipsumaan sisustuksen puolelle tässä hommassa niin antaa mennä kunnolla sitten  vaan. 

Koska mulla möngertää täällä näitä kaikkia avuttomia ötököitä, niinkuin kissoja ja lisko, hiirestä puhumattakaan, kammoan tulipaloa sillä tiedän etten saa kaikkia rakkaitani hätätilanteen tullen pois vaarallisetsa kämpästä. 

Olen kerran ollut tulipalotilanteessa jossa piti poistua niin nopeasti kuin  mahdollista eikä siinä pää toiminut sen vartaa kuin luulisi. Hermostun oikeen kun ihmiset kyselee "mitä pelastaisit palavasta asunnosta!?" ja siihen vastataan "Noh, vaikkapa...lempikengät!". Tiedän että kyseessä on vain leikkisä 'tämä vastaus kertoo millainen olet' kysymys, eikä se oikein meinaa mitään. Mua kysymyksessä eniten ärsyttää se, ettei tulipalo ole mikään hahhaa hassu leikin asia, eikä siinä tilanteessa kun evakuoit itseäsi hengen hädällä ulos palavasta asunnosta tule päähän yhtään järkevää ajatusta. Siinä paniikissa se 'tärkein esine' voi ihan hyvin olla se television kaukosäädin joka on sohvalla siinä vieressä ja kun on palavan asunnon ulkopuolella sitä vaan miettii että miks ihmeessä mä tän kaukosäätimen '"pelastin"?

Eläimet ja tulipalo on siitäkin huono yhdistelmä, että eläimet pyrkivät palolta "turvaan" piiloutumalla. Koita siinä sitten arkaa ja hädissän olevaa eläintä pelastaa mihinkään! Meillä on aina kantokopat eteisessä valmiina, jos äkkilähtö tulee. Pyyheitä pitäisi vielä siihen laittaa, että pahimmassa kiireessä saa vaan kissan käärittyä siihen ja sitten menoks.

Olen siis aivan neuroottinen tulipalojen suhteen. Meillä on tietysti sammutuspeite, jollaisia haluaisin lisää viimeistään sitten jos tulevaan omakotitaloon tulee takka ja sitten on toi ihan uus palo/häkähälytin. Se mitä asunnostamme uupuu, on jauhesammutin. Moderni mummola blogia tänään lueskellessani uusimmassa postauksessa oli ilokseni kauniita jauhesammuttimia, vieläpä ihan ok hintaan!

Niistä inspiroituneena ajattelin päivittää niin omani, kuin teidänkin käsityksenne paloturvallisuustuotteista kauniina, sisustukseen sopivina ja mikä parasta mielenkiintoisina hyötytuotteina!

Ensimmäisenä nämä Moderni mummola blogista bongaamani Safe T jauhosammuttimet. Tässä nämä mun suosikit, värejä, kuvioita ym. oli ihan mieletön määrä, kannattaa selailla sieltä se eniten itseään miellyttävä!

Mitä ilmeisimmin keittion veriso :)

Tämä oli hauskin ja leikkisin, joten tämä on se ihan ykkösvaihtoehto  ja mikäli saan  tulevaan isoon omakotitaloomme vain yhden, se on sitten tämä!

Tästä en sano mitään, on vaan upea! Aika sellanen Jonin näkönen, tää voi stulla johonkin Jonin sikarinpolttelu huoneeseen :D

Myös Fire desing tekee hyvän näköisiä ja hintaisia jauhosammuttimia, omaan silmääni olivat vain turhan urheilujuomapullomaisia.

Tässä nyt kuitenkin se ainoa mun makuun oleva FIRE 11-09-11 brut-malli.

Sitten tietysti niistä jotka jo mainitsin eli sammutus peitteet, niitä ei KOSKAAN voi olla liikaa. Meillä on aika pieni asunto, joten meidän pitäisi pärjätä yhdellä ihan normi kokoisella, mutta itse haluaisin ainakin toisen. Meidän sammutuspeite on ihan normi IKEAlainen, johon olen ajatellut sitten kun löydän sopivan kankaan, ompelevani päällys/säilytys pussin.

Hyvän näköisiä sammutuspeitteitä löytyy myös shoppailtavaksi kuten nämä Ivana helsinki desingin Tiira peitteet edullisimmin if turvakaupasta:

Muita sammutuspeitteitä ja ideoita:

http://susannantyohuone.blogspot.fi/ blogista.

Tämä myös http://susannantyohuone.blogspot.fi/ osoitteesta.

http://wiljamiini.blogspot.fi/ blog

Aika nätti tarkaisu, vaikka sammutuspeite on "omana itsenään".

Sitten päästäänkin näihin, lähiiankoina aika paljon puhuttuihin desing-palovaroittimiin. Yksi suosikeistani on tämä Lento varoitin, nonka saa edullisesti if:in turvakaupasta.

Myös yksi puhuttanut palovaroitin on hollantilaisen suunnottelijan Chick-a-dee varoitin, joka sopii hyvin vaikka lastenhuoneeseen:

Noin, siinäs näitte, ettei turvallisuuden tarvitse olla mitään muuta kuin tärkeää ja hyvä näköistä!
Toivottavasti saan pian kirjoittaa teille perheenlisäyksestämme, kunhan nyt vielämuutaman asian saan sen suhteen selvitettyä! Meidän laumaan on mahdollisesti kotiutumassa TYTTÖ!

Mä jatkan tän flunssan kukistamisen yritystä ennen synttäreitäni, turvallista loppuviikkoa kaikille! :)

Säilöön

http://www.vivas.fi/luovia-ideoita-tavaroiden-kayttoon/

Häät

Ettei tää blogi ihan kokonaan mun saamattomuuden takia jäis tauolle tai muuttuis vaan sisustus hömpäksi, aattelin teitä ilahduttaa häähömpällä. Oon niin rakastunut että haluan naimisiin ja lapsia :D
Siis MINÄ!

Älkääkä vielä innostuko, häihin menee vähintään 2 vuotta vielä ;)
Ja oon niin vanhanaikanen, etten tee lapsia ennen kuin olen naimisissa!

Noh, häitäni oon (niinku kaikki tytöt) suunnitellu läpi elämäni ja kokoajan ne muuttuu hassulla tavalla. Oon aina halunnut talvi häät, mutta koska paikka ei oikein anna periks talvihäitä niin joudun niistä luopumaan :(
Paikka tulee siis olemaan Haapasaaren kirkko. Kirkko toimii Kotkan seurakunnan alla. Haapasaari on mulle tosi tärkeä paikka, ja haluankin siksi pitää hääni siellä, vielä kun Jonilla ei ollut mitään tiettyä paikkaa jossa hän olisi halunnut naimisiin mennä. Saaressa tosin on se huono puoli, että sinne en kutsu kuin lähimmät ja välttämättömimmät sillä siellä ei oikein ole tilaa...tai olisi, mutta sitten mun pitäsi varata päiväksi kaikki saaren yleiset rakennukset: kirkko, juhlapaikka ja vanha koulu majoittautumiseen sekä sitten tietty kuljetukset. Menee niin vaikeaksi, että oonkin miettinyt että pidettäisiin juhlat sitten isolle porukalle mantereella, sellasesa kaupungissa johon kaikilla ois mahdollisuus matkustaa ja josta saa hyvän omannäköisen juhlatilan.

Jon tosin on sitä mieltä että meidä täytyy pitää juhlat siellä saaressa, itseäni harmittaisi pitää niitä siellä kun en usko että kaikki olisivat niin kauaksi tulossa. Sen näkee sitte, me tapellaan varmaan asiasta ihan hääpäivään saakka. Oon koittanu selittää kantaani sillä, että jotkut joka menevät maistraatissa naimisiin saattavat pitää juhlansa kuukausien, jotkut vuosienkin päästä avioliiton kirjaamisesta.

Mutta  nyt niihin uusimpiin ideoihin. Mekkoni tulee olemaan shampanjan värinen ja mietin että minkälaiset hiuskoristeet siihen tulisi. Ajattelin ensin samanvärisiä neilikoita, mutta pelkät kukat ovat todella tylsiä hiuksissa jo. Haluan neilikkakimpun, joten voihan niitä pieniä neilikoita siellä hiuksissakin olla...ja yhtäkkiä sainkin ihan kuningas idean! Rakastan luontoa ja etenkin kaikki sorkkaeläimiä (oli ne sitten kirahveja, sikoja tai peuroja) niin haluan peuran sarven hiuksiini. Mulla tulee olemaan aika paljon tukkaa, tai siis niin paljon kun se muutamassa vuodessa vaan kasvaa ja se tulee oleen alkuperäisen värinen. Tummaan hiukseen sopii aika kivasti sellanen vaalee luu! Oon ihan innoissani! :3
Sarvi tulisi sinne kampaukseen taakse, hiuspehkon keskelle ja siihen tulis sitten huntu. En halua sarvia päähäni sileen niinkun ne on eläimellä. Hiuksiin vois laittaa kaikkee muutakin hörsöö, jos saan kasvatettua niistä tosi isot :)

Hiukset voisivat olla tosi löysästi kiinni päälaella. En halua mitään tiukkaa tai hirveen tarkkaa kampausta, vaan aika sellasen huolettoman ja luonnollisen kampauksen.

Tää on tosi ihana, varsinkin noi letit :)

Tää piti pistää ihan siltä varalta, et tää on se miten EN halua niitä sarvia.

Koruja en hirveästi halua, jos tukasta tulee iso. Yks ainoa koru joka ois sellanen must on tää Viniennen helmikaulakoru:

Jaluan myös todella pitkän harsomaisen hunnun.

En löydä mistään huntuetikettiä siihen, että kuinka pitkä huntu saa maksimissaan olla, mutta haluaisin sen ulottuvan aika pitkälle vielä taaksenikin. En halua sellasta tyllihuntua, vaan jonku tosi pehmeän.

Huivia/sitä millä peitän hartiat en ole vielä päättänyt, kaipa mä senkin vielä keksin. Jos on kylmä kesä, niin se voi olla ihan joku villainen juttu :)

Meikkiä haluan mahdollisimman vähän, nykyään kun tuntuu että ihmiset menee sellassina sirkuspelleinä naimisiin kun laitetaan kulmakarvan ja ripsen ja hiuksen ja huulen ja ties minkä pidennystä ja pigmentointia. Haluan sellaset paksut pisaran muotoiset kulmakarvat ja vaalean kevyen meikin. Että oon sit mahdollisimman luonnonkaunis ;D

Mitähän muuta...on miettinyt että ois ihanaa, jos hääjuhla järsjetettäisiin ulkona, mutta siihen tulee tietty aina se sää ongelma. Noh, onneksi siellä saaressa on lääniä missä bilettää :D

Oon miettiny kaikenmailman bändejä ja äänentoistojutskia tässä, enkä ole oikeen tullut mihinkään tulokseen. Se vaan on varmaa, että karaokea siellä EI ole! Häävalssi me ollaan jo yhdessä päätetty, siitä sentään päästiin yhteisymmärrykseen heti.

Yks sellanen ihan ehdoton juttu, jonka olen jo pikkutyttönä päättänyt on, että kun tulen (tai siis tulemme) kirkosta, niin riisien heittelyn sijaan vieraat päästää vapaaksi purkeista valkoisia perhosia. Se ois aika söpöö.

Haluan myös sellassia kuumailmalyhtyjä illaksi, jotka sitten lähetetään taivaalle leijumaan.

Ruoasta en osaa sanoa muuta, kuin et Jon hoitaa :D Saa sitten ihan itte miettiä että miten me saadaan ruoat sinne. ALkoholia en halua sinne melkeen ollenkaan.
Hääkakusta haluaisin mielelläni vain valkoisen missä on nättejä kukkakoristeita. Joku pitkikuviokin olis kiva, mut voi olla vähän liikaa nihkeetä ton Jonin kanssa se...voispa vaan mennä itsensä kanssa naimisiin ni ois helpompaa :D

Hääkakun päälle mä haluaisin itse tehdä kipsistä valkosen ketun ja peuran.

Ihan ehdoton unelma ois sitten vaan sieltä saaresta lähtee muutamaks päiväks häämatkalle vaan purjehtimaan jonnekkin! Eli purjevene ois just siisti häälahja :D

Ja sitten voisin laittaa vielä muutaman sormusehdotuksen. Haluan aika vanhanaikaisen sormuksen, joka on todella kapea ja siro ja siinä on IIIISOOO kirkas kivi :)

Vaikken ole millään asteella Twilight fani, niin se ei posta sitä tosiasiaa etteikö tää sormus oli HIENO!

Mitähän sitten vielä olis...

Ainii, sitte tietty se itse PUKU!

Se onkin sitten sen kaikkein rankin homma päättää, sillä en ole löytänyt yhtäkään valmista pukua, joka mua miellyttäisi kokonaan. Nykyään kaikki ovat muutenkin sellasta Alinjasta valkosta olkaimetonta perushuttua että oikeen ällöttää! Esim. tässä on vuoden 2013 KAUNEIN hääpuku. Kaikillahan on tollanen ja kaikki puvuthan näyttää tolta nykyään :O Ainakin mun mielestä!

Nämä ainakin ovat mielenkiintoisen näköisiä, hiukan liian lyhyitä vaan mun makuun. Ainoa jota voisin hiukan modattuna harkita on toi oikeanpuoleisin :)

Haluan puvustani tosiaan mattapintaisen ja aika sellasen vanilijan/shampanjan värisen. Pinnassa saa olla vanhanaikaista paksua puuvillapitsiä.

Haluan ehdottomasti jonkin verran kaulusta, napit selkään ja aika ison puvun sen olematta kuitenkaan kermakakku. 

Tää oli melkeen ainoa kuvan jonka löysin kauluksellisesta hääpuvusta. Tollasta keittiötarviketta en kylläkään päähäni laita! 

Tai jos ei ihan kaulusta niin tälälnen vähintään.

Löysin kuin löysinkin mutaman puvun kauluksella!:

IHANA!

Kaulus on hieno, mikään muu taas ei..ainakaan noi hihat :(

Sitten mietitään materiaalia :D

Tälläinen voisi puku olla materiaaleiltaan.

En ole vielä päässyt helmaan asti ideoinnissani, kun en ole ollenkaan varma, että sopiiko noi mun jo suunnittelemat jutut mulle muutenkaan.

Sitten päästäänkin koristeluun.

En halua mitään hullun hurjia (ja kalliita) kukka-asetelmia vaan ihan jotain tollassia sympaattisia kukkassia. Myös noi paikkakortit on ihanan kekseliäät ja selkeät :)

Yks ihan ehdoton juttu minkä myös haluan omiin häihini ja mistä on tullut oikea villitys on karkkibuffet. Sitä varten kattelin ideoita ja läysinkin söpöt karkkitötteröt!

Siinä se aika pitkälti sit olikin, en ainakaan enää tähön aikaan keksi mitään. Hiiviskelen nukkumaan meidän tulevan häävalssin saattelemana:

Öitä ja pusuja!