Kohta tästä tulee sisustusblogi :D

Oon tässä nyt miettinyt pääni puhki tekstiilejä. En ole ennen kauheasti tekstiileistä välittänyt, mutta nyt on mieli lämmennyt verhoille ja tyynyille. Varsinkin isoille okranvärisille samettisille lattiatyynyille haluaisin uudessa olkkarissa uuden alun. Niihin oon miettiny että jos kutoisi/virkkaisi jotain päällsen tapaista.
Makkariin haluan ihan uudet verhot ja mieluiten kappa mallia, koska mykyiset tummat paneeliverhot ovat aivan jäätävässä kunnossa kissojen jäljiltä O_o Varsinkin Munkki pitää hassuna piilopaikkana verhojen taustoja ja karvastaa ne enstisestään.
Keltainen on nyt se mun ehdoton must väri varsikin kun mun kesto suosikkia vaaleanpunasta en saa käyttää, ku Jonilla on joku siihen liittyvä saksalainen trauma.
Haluan jotain todella värikästä ja sellaista jonka pohjaväri olisi joku muu kuin valkoinen, sillä asunto on kauttaaltaan valko harnaa. En kuitenaan halua mitään hirveän levotontaja haluaisin että verhot sopivat keskenään yhteen sillä asunto on sen verran pieni että tilojen väliin ei jää kauheasti hengähdysvaraa.

Tässä vähän mitä katselin, ostospäätöstä en kyllä tee mistään, ennenkun ollaan saatuu kämppä muuten kuosiin. Verhot kuitenkaan kun eivät ole mulle mikään elinehto.

Eurokangas.

Tässä ois kiva ja rauhallinen kappa makkariin. Makkarista oon muutenki kaavaillu mustavalkoista.

Tässä vielä potentiaalisempi kappa makkariin, en vain usko että Jon tykää... 

Tää on niin ihana, vaikka onkin huikan liian levoton, on tässä sitä jotain. Jotakin tästä pitää tehdä, jotain verhoja pienempää!

Ainut kelpuutettava keltaisen sävyinen verho. Aika mummolatyylinen, joten saa nähdä sopiiko muuhun sisustukseen lopulta.

Tästä olisi ihana tehdä keittiöpyyheitä ym. pientä keittiötekstiiliä.

Marimekko:

Ryijy. Tästä tulee ihana taulu, toivottavasti saan jonkun hyvän kokoisen tilkun!

Kaivo.Yllätti positiivisesti, ihanalla tavalla retro ja raikas . Tää vois olla ihana ruokailutilaan ja parvekkeen kapeaan ikkunaan.

Napakettu. On vaan NIIN söpö! 

Myös nojatuolien verhoilua ollaan mietitty, noi kun on aivan täydellisen räjähtäneet. Tällässiä raitoja oon miettiny ja jopa sitä, että olisivat eri väristet.

Tämä on ihanan rauhallinen ja sopii melkeimpä mihin vain.

AFRO SIRKUS!

Ja ettei koko homma menis ihan kokonaan sisustamiseks, kerron nyt et oon ihan tosissanipäättänyt ottaa jouun ja muuton jälkeen sen koiran. Helmikuu ois aika sellanen hyvä sauma, oon jo siihen mennessä toivotavasti töissä tai koulussa. Aikunen me halutaan ja sellanen karkeakarvainen, mutta muulla ei oikein ole väliä. 

Kodittomilta koirilta pääasiassa oon kattonu mut kaikki ne joista oon tykänny tosi paljon on menny ihan muutaman kuukauden sisään tässä, just ku oli tosissani niitä ottamassa.

Tällähetkelläparhaalta tuntuu vuoden ikäinen narttu Pusha, joka asuu kerrostaossa ja tulee toimeen koirien, kissojen ja lasten kanssa. Muutenkin vaikuttaa rauhallsielta ja kiltiltä ja on mikä ihaninta kaunis kuin mikä! Laitoin siitä jo kotiselvityslomakkeen menemään. Tässä sen trakemmat tiedot.

Mä oon aika vakuuttunu tosta tytöstä, mut Jon sano et pitää sit helmikuussa uudestaan kattoa et mitä siellä sillon on. Mut aika harvakseltaan ne kyllä siellä vaihtuu :)

Tässä kävi vähän hassusti, lähdin hierojalle ennen kuin sain tekstin postattua aamulla 11 jälkeen ja nukahdn melkein heti kotiintulon ja syömisen jälkeen ja heräsin vasta nyt 02:15 nälkään. Tässä tään on roikkunu keske eräisenä koko päivän :D

En tajunnut että hieroja väsyttääihan NÄIN paljon ja oon ihan valmis takaisin nukkumaan. 

Hierojalla ja oli samaan aikaan kivaa ja kamalaa. Mulla on  ihan hirvee nuha,ja kun hierottaessa vielä alkaa kaikki mömmöt liikkumaan ni en saanu loppuajasta henkeä enää kun olin niin tukossa limaa joka rööristä. Tyttö oli kyllä tosi kiva oka muoa hiero ja kuuntei et mikä sattuu jne. Ja nätit kngätkin sillä oli. Jon oli ollu jollain kovakouraisella pojalla eikä ollu uskaltanu sanoa et sattuu ja nyt se on ihan möks :( 

Mä voisin vielä keittää ielni riisipuurot ja rusinasopat ja mennä nukkumaan!

Huomisen suunnitelmana on ostaa KONVEHTIRASIA! Pandan tietty :)

Öitä!

50-50%

Katottiin Jonin kanssa viime yönä leffa 50-50. Leffa oli mulle aivan kammottavan ahdistava, ärsyttävä ja mikä todella harvinaista mulle, tuli oikeen sellanen katkera olo. Elokuva kertoo nuoresta miehestä joka lähes täydellisistä eämäntavoistaan ja tapaturmanvälttelystään (hän ei mm. omista ajokorttia) huolimatta sairastuu vakavasti syöpään. Elokuvassa nähdään miten miehen tyttöystävä ei pysty eämään sairastuneen poikaystävänsä kanssa ja alkaa pettää tätä ja he eroavat,  miten miehen paras ystävä alkaa käyttää kaverinsa sairautta saadakseen naisia ja miten miehen äiti dramatisoinnillan pilaa välit poikaasa. Leffa ois ollut hyvä ja mukavaa katsottavaa, ellei se olisi ollut niin...ahdistava.

Mulla on 18 vuotiaana diagnosoitu sairaus jonka sanottiin "vaikuttavan elämänlaatuuni koko elämäni ajan". Siitä ei tule koskaan parantumaan mutta lääkityksen avulla voin elää lähes samanlaista elämää kuin normaalit ihmiset. Ensimmäisen shokin ja pienen nieleskelyn jälkeen mieleni tulvi ajatuset siitä, että miksen muka ole "normaali" tai että miksi mun pitäisi lääkkeiden avulla tavoitella samanlaista elämää kuin kaikilla muillakin on. Olin kuitenkin jo oppinut elämään itseni kanssa sellaisena kuin olen, ja yhtäkkiä persoonallisuuteni oli sairaus joka pitäisi korjata lääkkeillä. Lääkkeitä kokeilin paljon erilaisia ja kauan, mutta ne yleensä vain pahensivat oloani tukemalla sitä ajatusta että todellakin olen persoonallisuushäiriöinen ja lopulta lääkkeiden väärikäyttöön.
Kävin läpi myös sen, miten minun piti lohduttaa läheisiäni, yhden täyden kieltämisen sairauttani kohtaan ja monen monta hylkäystä sillä yhtäkkiä olikin muiden silmissä muka joku muu ja muhun piti jotenkin suhtautua! :O Elokuvassa oli paljon samaa mitä len itse käynyt läpi sairastuttuani, juurikin nämä lohduttamiset, kieltämiset ja hylkäykset. Silloin alkoi melkeimpä ihan itkettää.
Katkeruus kuitenkin oli ihan uus tunne, jonka tuo syöpä aiheinen leffa aiheutti. Ajattelin että miten epäreilua on se, että jotkut hetken elää siinä pelossa ettei leikkaus onnistukaan, mutta leikkauksen jälkeen voi taas elää terveenä mikäli selviää. Elokuvassa mies ei kemoterapiasta huolimatta parantunut ja viimeinen operaatio oli lekkaus, joka kuitenkin päättyi hyvin.
Mulla taas on jatkuva kuoleman pelko ja sillä ei ole mitään takarajaa kuten vaikka se leikkauspäivä. Saatan spykoosissa joutua onnettomuuteen, väärikäyttä lääkkeitä ym. enkä todellakaan halua sitä itselleni saati läheisilleni. Masentuneisuus ja ärtyisyys johtuu mulla eniten siitä, että olen pettynyt itseeni siinä osin etten saa täysin kontrolloitua itseäni. Olen pettynyt tseeni sillä en jaksa samalla tavalla kuin muut ja tarvitsen paljon aikaa kaikkeen, kuten vaikka toipumiseen.
Elokuvassa suurimman tunnepurkauksen kuitenkin aiheutti kohtaus, jossa mies päästi irti kaikesta ja romahti täysin ystävänsä autoon. Itse koen todella usein samanlaista. Siihen ei kyllä pääse mikään väliin ja se on todella raskasta, saatan kyseisen jälkeen nukua kymmenenkin tuntia. Monet ihmiset eivät sitä tunnetta ymmärrä ja kysyvät että ootko vihainen vai surulline ja vastaan etten kumpaakaan, kaikki vaan lakkaa olemasta ja alkaa olemaan yhtä aikaa, ei mun kaltasen pienen ihmisen pää kesktä sellaista.

Olen kuitenkin luonteeltani (joka aina välillä sairauteni välistä pilkottaa) avoin ja positiivinen, eteenpäin pyrkivä ihminen. Sen takia minua on joskus lakattu hoitamasta, koska eihän masentunut ihminen voi olla koskaan iloinen tai ulospäinsuuntautunut, saati sitten suunnitella tulevaisuuttaan. Voin sanoa, että jos nyt tää koko elämä tulee olemaan tätä paskasairautta ei sitä aina jaksa olla naama norsunvitulla, kyllä synkistelyyn ja itsemurhaamiseenkin kyllästyy ja pitää välillä keksiä muuta. Mullahan lopetettiin yksi hoitojaksokin sen takia että olin yleensä hyvällä tuulella ja ryhmäterapiassa lähinnä vain kuuntelin. Aikalailla kaikki muut potilaat olivat burn outin kokeneita, luulosairaita tai "väliaikaisesti" masentuneita, joiden avuntarve oli todella akuutti. Minä, joka olin jo sinut itseni kanssa (ja olen hyvin kiinnostunut aina toisten ihmisten vaivoista ja diagnosoinnista) varmasti erotuin edukseni, väärällä tavalla.

Olen myös mahdottoman huono pytämään apua, kertomaan kun on huono olla ja varsinkin jos on hätä, silloin menen lukkoon täysin. En edes jaksa laskea, kuinka monta kertaa mun kanssa on vaan luovutettu ja mulla on itsellänikin jatkuvasti itsestäni sellainen olo että "Fine, jos ei kukaan muukaan, niin en minäkään". Mutta koska en ole ikinä ollut luovuttaja tyyppi, olen aina näyttänyt niille jotka kanssani on luovuttaneet, että mihin pystyn ilman heidän olematonta apuaan/epäilyksiään. Olenkin viimeaikoina todennut se, että parempi ilman apua, kuin kesinkertasella ja toinen posi käännetyllä avulla. Yleensä tajuan milloin apu ei ole tarvitsemaani, vaikka kaikki aina väittää ettei sairas (varsinkaan masentunut) tiedosta avuntarpeensa laatua. Mulle tosin kertoo aika paljon avun laadusta se, että lääkäri jonka luo mut passitetaan lääkkeiden väärinkäytön jälkeen antaa mulle 100kpl ukahtamislääkkeitä ja tietaa perää "kylä  sä voit nää kaikki syödä, mut et sä siihen kuole!". Olen mielummin ilman tuollaista "apua".

Katkeruuteen palatakseni, en tietenkään vähättele kenenkään muun sairautta, tai sano että syöpä ei ole mitään verrattuna mun kärsimyksiin. En. Sanon vain, että kateelliseksi vetää.

Anteeksi ja kitos taas, tällasiat ajatusta/oloa vaan ei jokapäivä ihan vaan leffaa kattomalla synny :O
Älkääkä pelästykö, kaikki on täällä tällähetellä paremmin kuin hyvin, kiitos taas lääkkeettömyyden :)

Tähän loppuun mut ainakin pysäyttävä Mariskan biisi:

"Kuolema on kalamies, se nuotallansa saalistaa osaamatta erottaa.

Ootko valmis lähtemään mikä kesken sulta jää, onko jotain tärkeää?" 

Kaik yhes koos!

Oon  nyt ollut todella laiska, kipeä, ahdistunut, masentunut ja unihäiriöinen joten en ole oikein saanut itsestäni irti mitään painokelpoista. Ihan ku mun postaukset yleensäkkään ois jotenkin pianokelpoisia :D

Tässä on tapahtunu aika paljon ja ei mitään :D

Oon ollut monta viikkoa flunssainen ja aina kun tuntuu siltä että se menee ohi ja alkaa jotain tehdä nii eiköhän se sitten tulla tupsahda 2 kertaa kaameempana takas. Tänään olin taas terveyskeskuksessa ja täti oli silleen et "Sulla on vaan flunssa, mee kotiin lepään ja juo paljon". Ei oikeen osannu sanoa mitään et miks se on ollu jo 3 viikkoa :O

Kyllä tiedän että tää mun kissa-allergialle jatkuva altistuminen heikentää vastustuskykyä, mutta tää on jo ihan naurettavaa!

Kävin tänään siis terkkarilla (odotusaika tunti 20 min.) ja pankissa (odotusaika alle 5 min) sopimassa opintolainan takaisinmaksusta.

Samalla kävin DUO:ssa ruokakaupassa ja matkalla sinne mua tuli vastaan kiva poika joka teki elintarviketutimusta ja kyseli multa riisipuurosta. Aattelin että se jäis siihen käytävällä suortettuun kyselyyn, mutta hetken päästä poika kysykin mut jo mukaansa ja sanoi että nyt mennään maistelemaan ne puurot :D Sain sitten 6 eri puuroa, vettä ja tietokoneen jossa oli valmiit kysymykset mulle tuoduista puuroista. Yks niistä oli aivan karmea, meiasin yökätä joka kerta kun sitä maistoin. Se oli iavan hirveän suolaista, löysä ja riisi oli niin raakaa, etä hyvä jos huomasin koko riisiä. Puuron värikin oli aivan järkyttävä! Muut oli ihan ok syötäviä, yhestä vaan jo kummallinen jälkimaku, siihen oltiin varmaanlaittu jotain kummallista maitoa tai aromivahvennetta :D Sinne tuli joku ihan kusipää ukko, joka ei millään olisi muka jaksanut odottaa että puurot tuodaan hänelle vaan huuteli tosi ilkeään sävyyn sille yhdelle ja ainoalle työntekijälle et "No nyt on menny jo kaks minuuttia mun ajasta!". Ja sanoi kovaan ääneen monen puuron kohdalla "No hyi vittu!". HErmo sillä meinasi mennä myös silloin kun hän ilmoitti olevan sa valmis, eikä kukaan heti sillä sekunnilla ollut häntä kiittelemässä ja ojentamassa sitä suklaalevyä D: Oon aina ihmetelly että jos tollanen on NOIN rankaa ja hermoja raastavaa, niin miks ollaset ihmiset ees osallistuu tollasseeseen?

Varmaan joku 20 min. siinä meni ja sain sulkaalevyn palkaksi. 

Kaupasta ostin itelleni salaattia ja peruamuussiin perunoita ja kun pääsin DUOsta ulos, tajusin että viereinen bussipysäkki on tyhjä...ja kun hervannassa on bussipysäkki tyhjä, se tarkoittaa että seuraavan bussin tuloon on yli 10 min. Kävin siinä Fidalla ja löysin ihanan villapiadan 7 eurolla...miten sattuikin, just tänään sanoin Jonille ettei mulle jäänyt kaapin uusimisen jälkeen yhtään villapaitaa, vain takkeja. Noh, niitä takeja kyl sit on ainakin kymmenen!

Tässä tämä ihana uus villapaita:

Värit ovat aivan ihanat ja tää on just sopivan kokoinen mekon päälle :)

Laitan ton kyllä huomenna päälle, kun meen Giganttiin KISUn hyväks paketoimaan. Ei luulis tulevan kylmä vaikka istuis oviaukossa!

Tulin kotiin siiä hiukan ennen yhtä, ja koitin olla nukkumatta mutta nukahdin kuumeen nousun takia kuitenkin sohvale siinä hiukan 3 jälkeen ja siirryin rintakivun takia sänkyyn. Heräsinkin sitten vasta siinä 6 jälkeen, joten meni muussin teko aika myöhäseks, mutta hyvvää tuli. Ja Jon teki meille supersipulista kastiketta! 

Ois kauheesti kirjotettavaa, mut tuntuu siltä et ois ihan turhia kirjottaa D:

Noh, muutto nyt on ihan väistämätön ja se stressaa ihan pirusti! Itse varmasti selviydyn rutiinilla, oon kuitenkin elämäni aikana muuttanut..ööö..*sellanen nopea laskutoimitus* nyt jo 11 kertaa joten tiedän jo suunnilleen miten homma kulkee. Me muutetaan onneks ihan tohon 15 min ajomatkan päähän joten kulkeminen onnistuu hyvin. Viimeks muuttaessa kun käytiin 2 kertaa ikaalisissa hakemassa sitä tavaraa. Eläinten kannalta stressaa eniten, mun omat kissat on kyllä niin lungeja ja varsinkin Nobu on niin tottunut kaikkeen reissamiseen ja muuttamiseen että se tuskin on moksiskaan mutta noi ensikotitytöt ja Toivo voikin sitten olla hiukan haastavampi juttu. En oikein tiedä mitä noiden arkajakatyttöjen kanssa tekis, ne kannattaa varmaankin viedää uuteen kämppään ennen kuin täällä aletaan kunnolla siivoomaa, mutta vasta sen jälkeen ku uuteen kämppään on viety kaikki iso ja äänekäs. Toivokin on nyt alkanu horrostaa uusiks, joten toivon ettei sille koidu mitään harmia muutosta.
Nyt vielä kaiken lisäks saatiin tietää, että muuto onkin jo joskus joulukuun lopulla ja että päivä saadaan tietää myöhemmin...ois se kiva tietää ajoissa et oska sinne muutetaan, et tiedetään et koska me sitä apua oikeesti tarttetaan! Ärsyttävää touhua.

Rahatilannen nyt on mitä on, mutta onneks oon ihastunu kaikkii mitä kummallisempiin kierrätysratkaisuihin  sisustuksessa niinku esim kuormalavoihin ja hedelmälaatikoihin. Näillä näkymin näyttää siltä että meillä tulis oleen paljon keltasta ja turkoosia. Se kämppä ois kyllä tos kolkko ilman väriä, siellä kun on kaikki pinnat valkoisia ja harmaita. Kovasti olisi tarve tehdä uuteen kotiin erilaisia testiilejä, kuten noihin meidän isoihin kamalan keltaisen värisiin lattiatyynyihin päällystä ja oon miettiny ihan joidenki valaisimienkin tekoa. Kävin mummulla viikonlopun Pori reissulla ja sain paljon ihania käsityötarvikkeita, lankoja, metallisia vanhoja purkkeja ja ompelukoneen (johon mummu unohti antaa mulle johdon ja polkimen!). Unelma ois uuteen kotiin olkkarin nurkkaan saada käsiyötilaa johon saisin nypläystyynyn ja työpöydän korujen tekoa ja askartelua varten. Oon nyt menny jonku 4 vuotta ainakin ilman työpöytää ja ihan noiden korujenki tekeminen on ollu aika vaikiaa.

Tässä on muuten aivan uskomattoman ihana idea "ilmoitustauluksi" työpöydän kaveriksi. Vanha pitsiliina on kaunis, sen voi värjätä mieleisensä väriseksi ja siihen voi kiinnittää juttuja melkein millä tahansa. Kuvat ja idea on Moderni mummola blogin pitäjä Liinun kodista. (kuvat suurenevat klikkaamalla!)

Mä oon NIIN kylästynyt kaikken lemmikkiliikkeiden tarjontaan kiipeilypuiden, petien ym. suhteen kissoilla että huhhuh! Värit ovat järkyttäviä, kaikissa pitää olla vähintään tassun kuva ja materiaali on sellasta hirveetä velouria. Velour on ehkä huonoin kangas kissalle ikinä, siihen meinaan imeytyy kaikki karva, pöly kissanhiekka ym. ja sitä on kaamee siistiä. Yleensä kaikki ne kissojen tuotteet vieläpä on sellassia super utopistisia ja kestää mun kissoilla max. vuoden ja ovat aivan törkeän hintaisia. 

Jotenka oon miettiny paljon kaikkee, ja oon nyt sitte päättäny vihdoin uhrata ton mun hienon punaisen vanhan (sekin arviolta 50-luvulta) matkalaukkuni kissojen pediks, jalat siihen vaan pitää keksiä jostain. On mulla toi vanha tuoli josta oli tarkoitus ottaa jalat siihen mutta tuoli on niin kaunis itsessäänkin jo, etten millään enää haluaisi sitä muuksi muuttaa. Myös hedelmälaatikoista sais kauskat kerrospedit miukuloille! Nyt pitää kyllä kunnon kohetessa kaikki nää inspikset pistää toteen ja saada valmista kamaa uuteen kotiin vietäväksi! Tässä vähän kivoja kuvia mitä löysin:

Ohjeet tähän petiin: http://www.brooklynlimestone.com/2009/09/chic-on-cheap-pet-bed-step-by-step.html#.UL6LU6UV_lI

Ihania noi kissa aiheiset jutut! Ja tohon pussukkaan saa lelut piiloon :)

Tää on jo aika pramee, nurinpäin käännetty yöpöytä :D

Kerrossänky :3

Näsitä sais kanssa kivan kerrossängyn. Pyöriä en ite laittais alle, pois hypätessä vois liukua alta.

Vaikka neliöitä lähteekin yli 10 pois, niin tuntuu siltä kuin tilaa tulisi lisää, sillä uusi koti on paljon avarampi ja jo se että saataisiin se parvisänky säästää sitä tilaa ihan mielettömästi! Meiltä myös lähtee muutama iso turha huonekalu.

Taas tää meni tähän muuttohömppään koko homma! :D

Tatskahaaveet jää  nyt tän muuton takia taas myöhemmäks. Oon aina hiukan karsastanu tekstitatskoja, varsikin sellasia YOLO ja Only god can judge me-tyyppisiä. Nyt olen jostain syystä mieltynyt niihin ja mulla onkin ihan muutama sellanen teksti jonka voisinkin tatskata itseeni. Ainoa miinus on se että osa on suomeks ja osa enganniksi, näyttäiskö hölmölä jos ois molempia? Voin järkytykseksi kertoa ne suomenkieliset ensin. 

Oon jo varmaan yli vuoden pyöritellyt mielessäni Maj karma tatskaa, ainakin haluun perinteisesti sen kruunun. Kruunun alle haluaisin sellasella mahdollisimman perus ja yksinkertaisella kirjoituskone fontilla: "Kai rakkaus on vain tarve olla joku muu". Selkään tulisi tämä varmasti. 

Kruunu on tän näkönen, tietty haluaisin mustan tosta kruunusta.

Seuraavan paikkaa en tiedä, enkä edes sitä että oisko hieno, mut mun mielestä olis kiva muistutus teksti "Liian kaunis häpeämään." En edes tiedä että haluisinko pelkän tekstin, liittää ton tekstin johonki kuvaan vai miten, se vaan tunuu hyvältä.

Englannin kieliset sitten on paljon pidempiä. Toinen on ollut mulla mielessä jo ekaks tatskas, mutta sen toteutus on jäänyt aina vaan ku oon kokoajan muutellut sitä. Teksti on "The scar whispers, nobody is in paradise". Oon kaavaillut sen sellasseen ovaalin muotoisen koristellun kehyksen sisään, mutta paikkaa en keksi millään. Iso sen pitäis kyllä olla. Toinen on sitten se mikä mun piti ottaa projektiksi jo oisin saanut töitä. Se ois tullu jalkapöytään, tohon sisäsyrjään ihan ennen jalkapohjan alkua "Just because it burn's does't mean you gonna die" sekin ihan pienellä, yksinkertaisella kirjotuskonefontilla.

Kaikki ovat biisien lyriikoita tai nimiä, pisteet sille joka tietää kaikki :D Vain yhdellä biisillä on mulle aivan valtava merkitys, muuten noi on vaan hienoja ajatuksia jotka kulkevat päässäni usein.

Jos mulle ei tule oikeaan kylkeen koskaan mitään, haluaisin kokonaisuudessaan siihen Hey Jude biisin sanat, mutta voi olla että keksin siihen vielä jotain hienompaa :)

Sain Lauralta haasteen, mutta olen aivan älyttömän mielikuvitukseton ja mielenkiinnoton tyyppi, joten taidan hiukan vielä lykätä koko hommaa. Ja yhtään ei auta se että Jon joka on koko päivän istunut koneella vailla huolen häivää alkoi nyt taas klo: 3 aamuyöllä yhtäkkiä siivota, etsiä kadonneita tavaroita, stressata hulluna laskuista  ja hermostutti mutkin samalla. En ymmärrä miksei koko hommaa ois voinut hoitaa tässä päivällä kun Jon tuli kotiin, mäki olisin ollu huomattavasti yhteistyökykyisempi. Nyt vaan vituttaa kun keskellä yötä pitää rymistää ja hermoilla, sen sijaan että nukkuis että jaksais huomenna lähetäkkin johonkin. Kai se tosta kohta rauhottuu.

AINIIN, yks aihe meinas unohtua kokonaan!

Mulla oli avan ihanan päivä 1.12 kun Kissojensuojelu KISU ry oli hervannan DUOlla ja olin siinä sitten koko päivän auttamassa tuotemyynnissä ja keittelin kaffetta, onneks vaan muutaman kerran ja kerran niistäkin muutamasta sain aikaan puruvesi kaaos katastrofin :D 

Ihmiset oli mukavia ja seura oli hyvää ja ostin P&S:n tuparilahjatkin sieltä...plus itselleni muutaman arvan ja ihanan rintakorun. Sain myös uuden kodin oveen "Asunnossa lemmikki eläimiä" tarran, jos tuo Munkin naamalla varustettu "pelasta päiväni, murtaudu meille" kyltti ei sitä itsessään jo kerro.

Täässä on vielä muutama kuva tapahtumasta:

Myytävänä oli ihania koruja. Tuo kyseinen rintakoru lähti lopulta mun matkaan :)

Käsityöpuoli, mukana oli mm. pannunalusia, laukkuja, tumppuja,  sukkia säärystimiä, vessapaperisulla pidikeitä, kissanleluja sekä virkatut kissasisaruset Matti, Matilda ja Mauri :)

Hiiriä oli paljon ja kerran ne pääsivät melkeimpä karkuunkin!

Lasten piirustuskilpailun taidonnäytteet.

Pöytiä oli paljon, ja silti tilaa oli niukasti tuolle kaikelle ihanalle myytävälle.

 En jaksanut alkaa sensuroimaan naamoja/pyyteleen ihmisitä lupia kuvien julkaisuun, joten laitoin nyt näitä aikalailla naamattomia kuvia.
Päivä oli mahtava ja todella piristävä muutamaa valittajamummoa lukuunottamatta, kiitos kaikille!

Nyt koitan vielä syödä jotain tän kurkun kanssa, nälkäsenä on kurja koittaa nukkua. Huomenna on edesä uus pankkireissu, toivotavasti kierrätyskesuskäynti ja paketointia Gigantissa.

Kiitos, anteeksi ja hyvää yötä :3