Olis kyllä jo sen verran sitä ponnistus pohjaa tässä kerätty, et kohta vois alkaa ponnistelemaan...
Mua oikeen harmittaa päivittää bogia, koska mulla ei ole mitään muuta koskaan ku valittamista.
En saanu sitä työpaikkaa, torstai aamu 9 soi puhelin ja sanoivat etten tullut valituksi, koska muut olivat niin paljon potentiaalisempia. Mulle ei tuu rahaa mistään joten joudutaan elämään jonin opintotuella. Kohta se varmaan heittää mulla vesilintua, musta kun ei ole mitään hyötyä saati sitten iloa. Mut empä sitte tiiä mihin menisin. Mä en jaksa yhtään mitään tai ketään, kohta lopetan yrittamisenkin, on niin tukehtunut olo jotenkin. Joka päivä pelkään että tapan isteni.
Jaffan kanssa on onneksi alkaniut menemään ihan ok, se saa jaloitella vähintään 4 tunia päivässä ja touhuilen sen kanssa aika paljon kaikkea, joten se ei sureta enää niin paljoa.
Jon ei oo laittanu mulle niitä kuvia mitä lupasin saariretkestä ja häistä, joten saatte olla ilman. Tokkopa niitä viittis kukaan kattella.
En oo nukkunu nyt kuukauteen ku sellasia 3-4 tunnin yöunia ja nekin on sellasta ällöttävää hikistä edestakaspyörimistä jonkun ahdistavan unen ja valveilla olon välistä. En oikeen senkään akia jaksa keskittyä mihinkään tai jaksa alottaa mitään kovin suurta. Päivittäin mä täällä hiukan siivoa ja välillä pesen pyykkiä, mutta siinäpä se.
Aloin pelata pitkästä aikaa pokmonia (RED), mutta sekin jollain tapaa vaan ärsyttää.
Koitin hakea myös eläinsuojeluyhdistykselle kissojen ensihoito kodiksi...mut se tyssäs siihen ettei ne hoida esim. loisia niistä kissoista pois ennenku tulisivat hoitooni...joo, yhdistys maksaa hoitokissan lääkkeet, mutta mä joudun maksamaan omien kissojeni lääkkeet ja loishäädöt jos niille tuleekin jotain, eli turha unelma sekin.
Ja seuraava vaiva ja murhe on:
Mun syömishäiriö on karannut käsistä...lihoon silleen ehkä 3 kiloo kuukaudessa koska syön ahsitukseeni ja stressiini. Ja paniikkihäiriöön. Ja se EI ole mitään "tunnesyömistä" vaan sellanen tunne että kuolen jos en nyt syö...joskus saatan keittää makaronia, joskus syön leipää mutta joskus siihen ei auta mikään muu kuin se että saa mahdollisimman nopeasti ja paljon. Ja sitten syön myös silloin kun mua pelottaa että taas tulee samanlainen tunne joten pidän nälän jatkuvasti loitolla...hohhoijaa. Lääkärin ainoo apu tähän oli "älä osta kotiin mitään ylimäärästä syötävää"...kun se paniikki sikee, mä syön vaikka jauhoja tai makarooneja raakana.
Ja koska me eletään Jonin rahoilla, Jon myös päättää mitä ostetaan, enkä mä ees kehtaa enää pyytää mitään. Saatan myös kyseisessä mielihäiriössä syödä lääkkeitä sen ruoan sijaan, ja aina epäillään että oon yritänyt tehdä itsemurhaa. Ja kun sitten selitän että ei kun mulla on paniikkihäiriön oireena pakkosyöminen, mulle sanotaan että syömishäiriöt on asia erikseen. Taas lääkärit jotka ei ole mua koskaan ennen nähnyt tuntevat mut paremmin ja kertovat miten toimin missäkin tilanteessa ja miksi olen tehnyt milloin mitäkin. VOI KRISTUKSEN VITTU!
Olen jo lopettanut avun hakemisen sekä masennukseeni, ahdistukseeni ja syömis- sekä unihäiriööni. Olkoot, minä en ala minkään pilipalipaskalääkäreiden kanssa tappelemaan!
Nyt alkaa ärsyttää tää kitinä ja marina, meen vaikka nukkuun, kellokin on kohta 5 aamulla!
Ahdistaa ja ärsyttää et ne jotka oikeesti tarvisi apua eivät sitä saa ja sitten ammattilaiset päivittelee kun miksei ne masentuneet hae apua. Naurettavaa sanon minä.
VastaaPoistaJaksamista siellä! Uskon ettei Jole heitä sulla vesilintua. Jos rukoilisin iltaisin muistaisin sua mun iltarukouksessa.