Minä

Pitää vain tottua siihen ettei kukaan halua huolehtia musta.
Pitää lopullisesti lopettaa ongelmien kertominen ja alkaa valehdella enemmän. Säästyn pahalta mieleltä kun esitän iloista...vältyn siltä että mulle asnotaan "ei kiinnosta".
En kestä sitä.
Mä pidän huolta kaikista...miksei kukaan huolehdi musta?
Onneks mulla on kissat.
Koko viikonlopun kuuntelin sitä miten/miksi mun pitäs luopua niistä, kun mun piti yöpyä kolme yötä niin etten ole yksin sairauden takia.
Eniten pelottaa etten sairauteni takia pärjää omillani. Yritän niin plajon että kun pääsen kotiin en pysty enää mihinkään. Haluan jonkun joka sanoo ettei mullaole hätää, kannustaa jaksamaan ja teke mun eteen jotain.
Mutta onneks on kissat. Jaksan välttämättömät. Pelkään ettem enää pysty huolehtimaan niistä, sitä en enää kestä.
En parane koskaan.  


                                                                        ikinä  

Olen aina huonompi kuin muut, väsyneempi kuin muut enkä pysty samoihin asioihin. Syön aina lääkkeitä siihen mitä olen. Ja koska musta ei olla haluttu pitää huolta, en osaa huolestua itsestäniu. Vien kaiken liian pitkälle. Kohta en pysty enää mihinkään. Silloinkaan en kerro kenellekkään. Vaan hynyilen. Sen osaan paremmin kuin muut. Ja itseni sivuun työntämisen. Se on helppoa ja tuntuu hyvältä. Samoin kuin nälkä.
Älkää huolestuko.
Tuonkin sanomisella saan itseni kuvittelemaan että joku välittäisi minusta ja huolestuisi. Olempa jäynä, kamala suorastaan. Niinpä.
Se että saa tietää ettei koskaan ole "terve"...että joutuu ottamaan ITSENSÄ ja sen  takia mitä on lääkkeitä koko loppu elämänsä on raskasta. Olen kateellinen ihmisille joilla on näkyvä sairaus. Tai parantuva...tai joku johon kuolee. Tämän kanssa olen aina vain "sairas", en koskaan "terveempi" tai "sairaampi".
Elä sen kanssa.
Pakkohan se on. Hylätyksi tulemisen pelko, on ensimmäinen mikä vyöryy päälle kun kerrotaan että on pysyvästi sairas. Mut hylättiin. Oikeasti. Se sattui enemmän kuin mikään koskaan. En välitä muiden mielipiteistä, mutta kun läheinen hylkää...en tiedä...kai pelosta? Se on sanoinkuvaamatonta.Pelottiko mua? Joo, ihan helvetisti, mutta enpä päässyt karkuun. En.
Enkä pääse viläkään.
Vihanen en osaa olla enää. Kyselläkkään en jaksa. En jaksa ees kuunnella. En jaksa